Hoitokoira tuli taloon!

Parhaalla ystävälläni, Vilman kummitädillä on kolme koiraa. Siinä missä ystävä hoitaa lapsiani mielellään, minäkin aina välillä yritän osallistua koiranhoitotalkoisiin. Ei nimittäin ole aina ihan yksinkertaista saada koiralle hoitajaa reissun ajaksi, saati kolmelle koiralle.

Kukaan ystäväni koirat tunteva ei ole niin hullu, että ottaisi niitä kaikkia hoitoon saman katon alle. Virallisesti olen sitä mieltä, että ystäväni on jonkin verran tärähtänyt, mitä tulee hänen rakkauteensa koiriaan kohtaan. Ystäväni ansiosta minulla on kuitenkin vielä jonkinlainen luotto suomalaisiin koiranomistajiin. Kaikki koirat eivät siis olekaan lellittyjä lasten korvikkeita tai heitteillejätettyjä onnettomia luontokappaleita.

Hyvän esimerkin tällaisesta paapomisesta olen muutaman kerran nähnyt auton ikkunasta työmatkalla. Silmiini sattui pariskunta joka näytti työntävän lastenrattaita tyhjänä, kunnes tajusin, että ne rattaat ovat koiraa(kultaistanoutajaa!!) varten!! Olen nyt joka kerta miettinyt menisikö lastensuojeluilmoitus läpi, jos sellaisen tekisin.

Mutta aiheeseen. Kun ystävä facebookissa huuteli, olisiko vapaaehtoisia koiranhoitajia pienimmälle kaverille viikoksi, sain sen mielenhäiriön että ilmoittauduin vapaaehtoiseksi.

Koirat ovat sen verran persoonia, että vaativat ehdottomasti esittelyn:

Dalmatialaisista Eemi, vanha herra, on dementti ja totaalisen putkikatseinen mies. Epäilen myös herran kuuloa hieman vajavaiseksi tai sitten vika on herneen kokoisissa aivolohkoissa jotka vastaanottavat suhteellisen vähän pyyntöjä. Ikänsä puolesta herran kuuluisi olla jo eläkkeellä, ei hosottaa menemään kuin viriili nuorimies ympäriinsä niin, että lonkat paukkuu ja kuusi selkänikamaa käy pois paikaltaan. Tässä mahdollisesti syy, että Eemillä on hieman alkavaa nivelrikkoa. Eemi myös nuolee ihan kaiken ja ihan kaikkia ja ihan koko ajan. Varsin ihastuttava tapaus.

Toinen dalmatialainen, Mimmi. Siinä vasta upea nainen! Ikää myös reilusti yli sallitun, samoin löysää nahkaa. Mimmi ei rakasta elämässä mitään muuta kuin ruokaa. Siellä missä sitä on, siellä on myös Mimmi. Koska hän sattuu olemaan nainen, hän myös käyttäytyy siihen vaaditulla tavalla. Kun Mimmiä vituttaa (aika usein.) hän piippaa. Tiedättekö, semmoista jatkuvaa piippiippiip, ylikorkealla äänellä. Naama norsun toosalla piippaus jatkuu niin kauan että on ruoka-aika ja taas piipataan seuraavat 12 tuntia että päästään seuraavaan ruoka-aikaan. Ne hetket kun Mimmi on hiljaa (noin tunnin vuorokaudessa) hän on ihastuttavan persoonallinen nahkakasa. Mimmillä on kaikki vanhan naisen vaivat, pissavaivaa niin että tippa tippuu sinne ja tänne aina välillä ja takapää valskaa niin, että haukkuessa peräpää pörpöttää siinä rinnalla. Mimmi parka kärsii tietenkin Eemin mahdottomasta nuolemisesta, milloin lutkutetaan takapäätä, milloin korvia, Mimmi kestää, koska Mimmi on nainen. Mitä nyt piippaa koko ajan.

kuvat lainattu omistajalta

Tässä kohtaa jokainen varmasti ymmärtää että kyseessä ei ole tavallinen lauma koiria, vaan kolme suurta persoonaa! Tästä pääsemmekin Voittoon, tähän pieneen rotanpoikaseen jolla on yksi silmä, painoa vain muutama kilo mutta egoa tanskandogin verran. 

Voitto on ystäväni koirista nuorin, pienin ja ehdottomasti ketkuin. Olin vielä viikko sitten siinä uskossa, että kun ystäväni koirat temppuilevat, vika on ehdottomasti isommissa koirissa. Mutta ehei! Voitto on omalla vallattomuudellaan osoittanut olevansa kaiken pahan alku ja juuri. Väittäisin että koirien jäädessä keskenään, Voitto on se, joka kehittää juonen ja toiset toteuttaa. En siis yllättynyt, kun kolmantena päivänä Voiton ollessa muutaman tunnin yksinään, meiltä löytyi mahtava pissavana pitkin sohvatyynyjä, yhden tyynyn sisälmyksen sohvalle levitettynä ja tyytyväinen koira rakko tyhjänä nauttimassa päiväunia.

Voitto myös kuvittelee hallitsevansa maailmaa. Koirasta näkyi vain vikkelä vilahdus, kun se erehtyi ärisemään miehelleni sängyssä. Sinänsä fiksu otus että oppi kuitenkin kerrasta! Ja Voittokin nuolee. Aina vaan kun on mahdollisuus.

Parasta näissä koirissa on, että ne toisaalta käyttäytyvät kuin lapset. Esimerkiksi aamuisin, jos koira herää, ei muidenkaan tarvitse enää silloin nukkua. Olohuoneesta alkaa kuuden jälkeen kuulua pientä haukahtelua joka jatkuu niin kauan, että joku herää ja reagoi herran tahtoon. Tai Mimmi, jos ruokaa ei ole tarpeeksi tarjolla, hän syö sitten lakanat. Tai sängyn. Tai sohvan. Ihan sama, kunhan maha on täynnä. Ja ripuloi sitten seuraavan yön. Tai oksentaa, mutta yöllä se tapahtuu, se on varma.

Viikko yhden vallattoman mussukan seurassa riitti hienosti muistuttamaan, että koirat on kivoja, kun ne ei ole omia!

 Ystävyytemme perustuukin osittain siihen, että homma toimii molemminpäin. Siinä missä minä stressaannun yhdestä pienestä Rotta Angervuosta, ystäväni viettää päivän lasteni kanssa ja poistaa sadannen kerran Tinder profiilinsa, koska koirien kanssa olo onkin aika helppoa.