Vilma

Vilma

14.12.16

Maaliskuussa 2016 hääsuunnittelut oli jo kovassa vauhdissa, kaasoilla oli jo suuret suunnitelmat polttareiden varalle. Se hiljaisuus kun soitin toiselle kaasoista kertoakseni että ottakaa vartti pois(eli viina) polttarisuunnitelmista, meikä on raskaana. Kuulin sen äänettömän ”voi vittu” mitä kaaso mielessään hoki. 

Se miten siihen tilanteeseen päädyttiin että siittiö iskeytyi munasoluun on hieman kyseenalainen. Tai siis yhdyntä kyllä tapahtui ja aikuisen ihmisen pitäisi tiedostaa että tämä on aina joskus tulos, oli se silti yllätys. Ensimmäinen ajatus rehellisesti oli että puoli vuotta olisi voinut tämä tapaus vielä odotuttaa, mutta eihän ne lapset tee koskaan niin kuin vanhemmat toivoo(ainakin kovin harvoin). 

Ja niin sitä alettiin odottaa toista poikaa. Kyllä, poikaa, näin kerroin kaikille. Minun mieheni syöksee vain poikia pihalle kiveksistä, tytöt jää eetteriin, se kulkee suvussa,  poika sieltä tulee. Rakenneultrassa kun kätilö ei nähnyt palleja, itkin ensimmäistä kertaa, ilosta ja onnesta. Minä saan tyttövauvan.

Häät juhlittiin juuri ajallaan, puku mahtui juuri ja juuri kiitos nyörien. Olin upea ja sulhanen loppuillasta niin kännissä että kotimatka kesti ainakin tuplat normaalista kun herra höysti pientareen horsmia yrjöllä. 

Raskaus oli vielä enemmän paskaa mitä ensimmäinen. Tämä neiti sikiö oli päättänyt parkkeerata suoraan jonnekin issiashermon kylkeen ja laahasin vasenta jalkaa perässä kuin mikäkin rampa. Ja saatana että särki. Särki päivällä, särki yöllä, nukkuminen, tai siis sen yrittäminen oli ihan tuskaa ja lopulta pää petti viikolla 41. Nainen kohdussa oli vienyt pään, selän ja lonkat niin äärirajoille että vietin yhden hyvin huumehöyryisen yön synnärillä. Mutta nukuin, nukuin niin että kätilöt olivat yöllä seisseet sängyn vieressä miettien hengitänkö vaiko en.

Kiitos sen yhden täyden yöunen ja kolmen lääkärin suhteellisen rajun ronklaamisen alapäässäni, synnytys käynnistyi kun nauraa räkätin maailman parhaalle memelle sohvalla. Sain hepulin ja laskin lapsivedet housuun siinä sohvalla nauraessa. Mielenkiintoinen kokemus, kuin housuunsa kusis, mutta se neste ei sitten hevillä lopu.

 

Siinä missä lauria tehtiin vuorokausi, vilma ei paljon odotellut. Ja kun Lauria tehdessä sain kaikki mahdolliset kipulääkkeet, tämä paska mentiin pelkällä ilokaasulla. Ja se sattu, vähintään kolme kertaa enemmän kuin laurin teko, kiitos issias vaivan. Uhkasin potkia jokaista joka koskee jollakin tapaa vasempaan jalkaani, niin sietämätön hermosärky siinä kintussa oli. No, ajatelkaas miltä näyttää kun kivusta kiljuva nainen yrittää ponnistaa lasta pihalle vasen jalka suorana, oikea koukussa. No, kiitos jälleen kovapäisen kätilön, saatiin vasen jalka ylös ja pienellä ponkasulla putkahti neiti maailmaan kuin vasikka konsanaan. Siinä missä Lauri räjäytti potin meikäläisen alapäässä, neiti tuli varsin sirosti. Yksi tikki ja kätilön kuvaamana alapää näytti uitetulle oravalle. Loistava ihminen tuo nainen!! Suoranainen sadisti, kiitos hänelle.

Mutta siinä se oli, huutavana, pää punaisena, ilman palleja, minun tyttöni. Enkä itkenyt, ihmettelin vain. Parin kuukauden iässä neiti sai nimen Vilma Helena. Valinta ei ollut ihan niin helppo kuin Laurin kohdalla, vahvana ennakkosuosikkina oli Elli, kunnes Antin sukulaisista jokainen muistutti että suvussa se hulluin ja pöhköpäisin täti-ihminen oli tuon niminen. No, kun tarpeeksi kerrotaan tarinaa jonkinasteisesta skitsofreenikosta, päädyttiin vielä miettimään.

Vilma on alusta saakka ollut täysin päinvastainen ihmetys verrattain Lauriin. Tämä neiti menee ja tekee. Ensimmäinen ensiapukäynti tehtiin 11kk iässä ja väitän ettei jää viimeseksi.

Vilma on nainen, isolla ännällä. Viimeksi tänään käytiin hyvin naisellinen taistelu missä mekossa lähdetään kylille. Raivot vedetään pienimmästäkin vastoinkäymisestä ja aina itketään jos vain on joku kenelle esittää suuria tunteita. Ai että. Naisellisuuden rinnalla neiti osaa olla maailman söpöin hymytyttö ja tekee kaikenlaista taaperon elämään kuuluvaa. esimerkkinä  turautti tässä taannoin paskat keskelle olohuoneen mattoa. 

Lapseni , minun lapseni <3